Acts 26

Paavalin puolustuspuhe Agrippan edessä

1Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi." Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen: 2"Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi saan tänä päivänä puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät, 3varsinkin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sen tähden pyydän sinua kärsivällisesti kuulemaan minua.

4Kaikki juutalaiset tuntevat elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. 5He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena. 6Nyt seison oikeuden edessä sen tähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on isillemme antanut 7ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä päivää hartaasti palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan. Tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät. 8Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

9Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, 10ja niin teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin ääneni sen puolesta. 11Kaikkialla synagogissa usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä pilkkaamaan, ja menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.

12Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, 13kuningas, näin tiellä keskellä päivää taivaasta tulevan valon, auringon paistetta kirkkaamman, loistavan minun ja matkatoverieni ympärillä. 14Me kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.'

15Minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä sitä varten olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt, niin myös sen, minkä sinulle ilmoitan. 17Pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanoiden käsistä, joiden luo sinut nyt lähetän 18avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan luo ja ottaisivat vastaan syntien anteeksiantamuksen ja perintöosan pyhitettyjen joukossa uskossa minuun.'

19Sen tähden, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, 20vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudean maalle ja pakanoille mielenmuutosta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät mielenmuutoksen soveliaita tekoja. 21Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät väkivalloin minut surmata. 22Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, seison todistamassa sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, 23että nimittäin Kristuksen piti kärsiä ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaa valoa sekä tälle kansalle että pakanoille."

24Mutta kun hän näin puolustautui, Festus sanoi suurella äänellä: "Olet hullu, Paavali, suuri oppineisuutesi tekee sinut hulluksi."

25Mutta hän sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja terveellisen opin sanoja. 26Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa. Eiväthän nämä ole missään nurkassa tapahtuneet. 27Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Tiedän, että uskot."

28Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Oletpa vähällä vakuuttaa minut kristityksi."

29Mutta Paavali sanoi: "Rukoilen Jumalaa, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta."

Paavali myönnetään syyttömäksi

30Kuningas nousi, samoin maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan. 31Mennessään he puhuivat keskenään sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet." 32Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin."